Ribsit. Kylkirivit. Nyt ollaan ns. perusasioiden äärellä. Ribsien grillaaminen on omalta osaltani muuttunut aika reippaasti tässä vuosien mittaa. Kuten varmaan moni muukin, aloitin keittämällä ribsejä. Pitkäkestoinen suosikkini oli keittää ribsejä Coca Colan ja omenamehun seoksessa ja lopulta glaseerata suoralla tulella grillissä kokoon keitetty kokis lihojen pintaan. BGE:n ostettuani vaihdoin kokonaan savustamaan ribsejä, mutta alkuun tulokset eivät olleet kovin tyydyttäviä. Menetelmänä käytin 3-2-1 menetelmää, josta löytyy useita ohjeita mm. youtubesta. Tuppasi kyljet kuivamaan, eikä lopputulos ollut mieleinen. Epäonnistuminen tosin meni todennäköisesti käytettyjen varsin vähärasvaisten ja -lihaisten kylkirivien piikkiin, joille todennäköisesti 2-1-0.5 ajat olisivat olleet lähempänä totuutta. Amerikkalaisella antibiootilla turvotetulla himosiankyljellä 3-2-1 on varmasti varsin toimiva.

Oolrait. Kuten ”Kuka mä oon?” -sivulla todetaan, tuli ennen lasten syntymää 6 v sitten oltua useampi vuosi täydellä kasvisruokavaliolla. Ukkojen mökkireissuilla ja ravintoloissa tuli kyllä lihaa syötyä, mutta kotona mentiin vahvasti kasviseväät edellä. Siteeratakseni Pulp Fiction elokuvan hahmoa Jules Winnfieldiä: ”my girlfriend’s a vegetarian, which, pretty much makes me a vegetarian”. Lasten syntymän jälkeen lipsahdettiin vahvemmin takaisin syömään kaikkea, joka on joko kuollut tai vakavasti haavoittunut. Varmasti koittanee päivä, jolloin taas palataan ainakin arkiruokailun osalta vahvemmin kasvipohjaisen syömisen pariin.