Päivitin tammikuun pimeinä tunteina blogialustaa ja sen plugareita. Kesäisiä grillauskuvia katsellessa alkoi taas hillitön kaipuu grillin ääreen kylmä huurteinen olut kourassa. Viimeisistä loppukesän illoista tuntuu olevan jo ikuisuus. Mahtavista seesteisistä hetkistä, jolloin pärjäsi vielä paitahihasillaan ulkona ja hienostunut savun tuoksu leijaili ympärillä. Sattumalta huomasin pikkujärkkärini kuvia läpikäydessä, että minulta jäi epähuomiossa yksi artikkeli loppukesästä kirjoittamatta. Myskikurpitsa oli jäänyt blogin puolesta ajatuksen tasolle, vaikka sillä herkuteltiin kesän aikana useampaan otteeseen. Palataan uutta kesää odotellessa hetkeksi viime kesän tunnelmiin! Kevät ja uusi grillauskausi ei enää ole kaukana! Vielä jaksetaan hetki synkkyyttä! Muita kasvispainotteisia grillausideoita löydät täältä.

Kesällä polkaistiin käyntiin täydellisten Wings -reseptin metsästykseen keskittyvä artikkelisarja Grill off – Siivet! Ensimmäisen koetuksen artikkeliin pääset tästä. Siipiä tullut useampaan kertaan viriteltyä tässä väliajalla, mutta nyt oli aika kypsä seuraavalle vertailulle. Edellisellä kerralla jatkoon meni siis melko tiukan väännön jälkeen Hey Grill Hey -menetelmä, joka tällä kertaa hallitsevana mestarina pitää puoliaan Chris Patonin Pit Master School -kurssilla esiteltyä menetelmää vastaan. Itseasiassa kypsennystapoja tuli vertailuta kahtena eri kertana ja näin ollen tuloksen ratkaisee siis yhteenlaskettujen äänien määrä.

Wings eli siivet. Siipiravintoloita on auennut suomeen viimeaikoina, kun sieniä sateella. Uppopaistetut tahi grillatut siivet on kuulunut aina myös omiin suosikkeihini grilliruuan alkupalana tai naposteltavana lisukkeena. Aikanaan tuli grillattua lähinnä valmiiksi marinoituja Horneteja tms. Sittemmin huomasin, että nämä kastikkeet ja marinaadithan voi tehdä myös itse ja lopputulos on yleensä paljon parempi. Muita siipireseptejä löydät selaamalla kategoriaa siivet.

Söin ensimmäisen kerran mustekalaa Kreetalla joskus 2000 luvun alkupuolella. Hanian venetsialaisessa satamassa lämättiin eteen grillattu kokonainen mustekala, enkä ollut täysin varma, mitkä osat siitä on tarkoitus syödä. Testasin vähän kaikkea ja totesin, ettei pää ollut kauhean hyvää, mutta lonkerot oli ihan jees. Muutaman kerran tämän jälkeen välimerellä vieraillessa on tullut tilattua mustekalaa, mutta harvoin se on ollut todella hyvää. Usein suutuntuma on ollut ikävä kyllä sitkeä. Pitihän se lopulta testata saako siitä mustekalasta syötävää kotioloissa. Lopputuloksena syntyi tämä mustekalaresepti.