Järjestimme kesälomien alun ja ovella odottelevan juhannuksen kunniaksi duunissa 18.6. lounasnyyttärit. Lupauduin itse tuomaan tarjolle nyhtöpossua koko porukalle eli n. 20-30 hengelle. Tätä projektia kokatessa muodostui päähäni ajatus omasta kehityksestäni orastavana takapiha-pit-masterina. Pallottelin ideaa toisen kamadomehustelijan insinöörikollega Levosen kanssa ja siitä inspiroituneena lopputuloksena syntyi nyt esiteltävä BBQ learning curve.

Pulled pork eli nyhtöpossu on myös yksi grillausklassikko, jota on tullut BGE:n ostamisen jälkeen kokeiltua muutaman kerran. Eväs vaatii malttia ja pitkää savustusaikaa matalalla lämpötilalla, jotta lopputulos on toivottu: helposti revittävä ja mehevän murea liha.

Wingsit eli siivet. Siipiravintoloita on auennut suomeen viimeaikoina, kun sieniä sateella. Uppopaistetut tahi grillatut siivet on kuulunut aina myös omiin suosikkeihini grilliruuan alkupalana tai naposteltavana lisukkeena. Aikanaan tuli grillattua lähinnä valmiiksi marinoituja Horneteja tms. Sittemmin huomasin, että nämä kastikkeet ja marinaadithan voi tehdä myös itse ja lopputulos on yleensä paljon parempi.

Ribsit. Kylkirivit. Nyt ollaan ns. perusasioiden äärellä. Ribsien grillaaminen on omalta osaltani muuttunut aika reippaasti tässä vuosien mittaa. Kuten varmaan moni muukin, aloitin keittämällä ribsejä. Pitkäkestoinen suosikkini oli keittää ribsejä Coca Colan ja omenamehun seoksessa ja lopulta glaseerata suoralla tulella grillissä kokoon keitetty kokis lihojen pintaan. BGE:n ostettuani vaihdoin kokonaan savustamaan ribsejä, mutta alkuun tulokset eivät olleet kovin tyydyttäviä. Menetelmänä käytin 3-2-1 menetelmää, josta löytyy useita ohjeita mm. youtubesta. Tuppasi kyljet kuivamaan, eikä lopputulos ollut mieleinen. Epäonnistuminen tosin meni todennäköisesti käytettyjen varsin vähärasvaisten ja -lihaisten kylkirivien piikkiin, joille todennäköisesti 2-1-0.5 ajat olisivat olleet lähempänä totuutta. Amerikkalaisella antibiootilla turvotetulla himosiankyljellä 3-2-1 on varmasti varsin toimiva.